keskiviikkona, huhtikuuta 4

Paprikasoppaa Soppakeittiössä


Helsingin Vanhan kauppahallin Soppakeittiön paprikakeitto oli oivallista! Vaihtoehtoja on päivittäin kolme (veikkaan että vegeversioita yksi), ja keiton ohessa saa ahmia itse tehtyä leipää. Kuten kuvasta näkyy annos on iso, ja lisäksi palvelu oli erittäin ystävällistä!

lauantaina, helmikuuta 18

Parasta laskiaispullaa saa...

Kakkukeisarin pullissa on aitoa kermaa. Ja sen kyllä huomaa.
Tampereella osataan tehdä munkkeja. Kiukuttelen aina, miten harvassa ovat omenamunkit tässä maassa. Luisteluretken aiheuttama munkkihimo vei minut tänään Stockan pullahyllylle, josta löysin Wienermunkin. Pehmeää, omenaa, hyvää! Eikä tullut ällö jälkiolo.

Pullat sen sijaan...Laskiaispullia on tullut maisteltua viime viikkoina liikaakin. Hilloversioita tietenkin. Ainoat hyvät olivat Helsingin yliopiston Unicafen ja helsinkiläisen...Kakkukeisarin! Kakkukeisari voitti tämän testikierroksen. Kuten Unicafen, tämä pulla ei ollut liian suuri, se katosi hetkessä parempiin suihin, eikä tullut ällöä jälkioloa! <3

Helsinki-Tampere 6-0 laskiaispullien osalta. Olisin niin mielelläni löytänyt jotain paikallista laatutavaraa, mutta ei. Täällä myydään pula-ajan tavaraa pullaosastolla.

P.S. Laskiaispullassa ei saa olla raesokeria päällä (vaan tomu-, mutta ei liikaa) eikä pullan kansi saa missään nimessä olla kovettunut!

tiistaina, helmikuuta 14

Pätkis forever!


Viime vuonna yltynyt mintunhimo ei ole laantunut. Ehkä minttuun ei vain voi kyllästyä?

Parin viime vuoden aikana olen löytänyt käsin tehdyt tuorekonvehdit, minkä seurauksena ruokakaupan suklaahyllyllä on vaikeuksia löytää mitään, mikä kelpaisi. Mutta Pätkis, Suomen myydyin patukka, se toimii aina! Jostain syystä pussissa myytävät minipätkikset eivät niinkään toimi. Ehkä niitä on liikaa, tai sitten ne ovat liian lyhyitä. Rakenteella on yllättävän paljon merkitystä makuun.

Herättelin kaverin mieleen tässä yksi päivä millaisia Fazerin sininen ja Geisha -patukat olivat meidän lapsuudessamme 80-luvulla. Fazu oli kapeampi ja lyhyempi ja Geisha litteäpohjainen, mutta pitkä. Design oli molemmissa nykyistä parempi, ja tarkoitan tällä nimenomaan makueroa. On se kumma kun pitää uudistaa sellaista, missä ei ole mitään vialla! Onneksi Pätkis on säilytetty, ja kuosikin on ihanan retro, liekö ihan alkuperäinen?

lauantaina, helmikuuta 11

Lempi-hetki!




Oi että Ihanassa Lempi-puodissa on aina mukava käydä. Brittiläinen Higher Living -tee oli uusi löytö. Ostin kotiin. Kun blogasin tästä kaupasta ensimmäisen kerran en vielä asunut täällä. Mikä etuoikeus, että tämä on nyt kotikaupungissa =). Epäilen, että moni paljasjalkainen ei ole vielä käynyt Lähiruokapuoti Lempissä. Kiittämättömät!


kuva
Arkipäivän aktivisti -blogissa verrattiin Lempiä vanhan ajan sekatavarakauppaan, mistä minulle tuli mielleyhtymä ihanaan Tie Avonleaan -tv-sarjaan. Jes! Lempi on pala Avonleaa Tampereella.

torstaina, helmikuuta 9

Talvipäivien herkkuja




1. En tiennytkään, että Runebergin torttu voi olla jotain muutakin kuin kuiva kakkara. Tuo on ystävän Stockalta ostama, en tiedä valmistajaa. Tilasin kostean Runen ja sen myös sain! Tosi maukas eikä hillokaan ollut liian äitelää. Seuraavana päivänä tilalle olivat palanneet taas laskiaispullat.
2. Minttusuklaamuffinssi Gopalissa suklaalakon aikana, kun se näytti vain kaakaolta...
3. Kesältä tuttu rommikaakao Tallipihan kahvilassa avantouinnin jälkeen.
4. Kuvista puuttuvat laskiaispullat, joita olen parhaillaan testaamassa. Hyvä merkki on, jos pullan syöntiä ei seuraa huono olo.

lauantaina, helmikuuta 4

Pakkasen purema ravintolapäivä 4.2.2012














Aamu alkoi heti 10 jälkeen reippaalla kävelyllä n. 30 asteen pakkasessa Lapinniemeen Kakkukahvila Kaikuun. Lounasta nautittiin Kalevan Pekkaravintolassa, välipalaa Pikku Ohukaiselassa, glögiä Haaviston vaalikojulla ja jälkiruokaa Taidekahvila Erossa, joka olisi kyllä puitteiltaan pysyvän kahvilan arvoinen!

keskiviikkona, tammikuuta 25

Suklaaton tammikuu...


..epäonnistui. Se nyt oli ymmärettävää, että äidin tarjotessa söin suklaakakkua ja kerran ostin kaakaoisen muffinssin, kun jäi vähän nälkä, ja kaverille konvehteja ostaessa ostin itselleni yhden valkosuklaisen maistiaiseksi, mutta se, että menin tänään Suklaapuodin talvialeen hakemaan glögiä koitui vihoviimeiseksi retkahdukseksi. (Jos joku muu ostaa tuollaista Jaktglögiä kannattaa avata pullo vaikka pyyhkeen alla, sillä minulla se räjähti sellaisella paineella auki, että pyyhin seuraavan puoli tuntia keittiötäni.)

Ai niin: sain hyvän vinkin puodista: kannattaa Fazerin sinistä ostaessa tarkistaa, että päiväystä on jäljellä mahdollisimman paljon (yli 4 kuukautta?). Sekä puodin omistaja, minä, että varmasti kaikki suklaan laadun päälle ymmärtävät ovat huomanneet, että sinisen maku vaihtelee todella paljon sen mukaan, kuinka tuoretta se on. Jos on kerran saanut hyvää, miksi tyytyä huonompaan? Se on minunkin herkkuideologiani.

torstaina, tammikuuta 12

Tampereen "Sis.Deli" löytyi!






Helsingissä lempikahvilani on Kalevankadun Sis.Deli. Kaipaan sellaista Tampereelle, mutta tänään tajusin, että täällä on jo paikka, jossa on samanlainen zen-rauha! Tämä ei ole kahvila, vaan teehuone, mutta onneksi olenkin teenjuoja. Pieni kilpikonna kutsui heti ovella ja kutsuu vielä monesti! <3