Sunnuntaiaamun romantiikkaa Tallipihalla

Viime sunnuntaina pää ei suostunut aamulla käynnistymään graduntekoon, joten oli lähdettävä kävelylle. Tarkoitus ei ollut mennä syömään, mutta ihanan rauhallisella Kuninkaankadulla tuoksui korvapuusti ja aamuvirkun Tallipihan kahvilan tervetuloa-toivotus oli siinä maisemassa vastustamaton. Paikastahan saa maailman parasta rommikaakaota (to die for), mutta nyt päätin kokeilla syksyistä puolukkakakkua.

Myin taannoin kuivakakkuvuokani luullen, etten tulisi niitä leiponeeksi, mutta eikös työkaveri tehnyt mielettömän hyvää taatelikakkua, joten jouluksi oli vuoka lainattava. Sittemmin toinen työkaveri teki oivallista hunajabanaanikakkua. Hyvä kuivakakku on maukas ja kostean tiivis. Palan pitää myös olla sen verran ohut, että sen saa syötyä käsin. Tähän tuo puolukkakakku ei valitettavasti yltänyt, mutta paikan konsepti on muuten täydellinen. Tunnelman kruunasi pikkutyttönsä kanssa aamukahville tullut isä, joka jutteli tytölleen kuin vuoden isä konsanaan.